Psykoseksuaalisuus

Seksuaalisuuden ajatellaan ja ymmärretään usein kapea-alaisesti tarkoittavan pelkästään seksiä ja seksuaalista toimintaa. Onkin ymmärrettävää, että kysymykset seksuaalisesta hyvinvoinnista voivat yllättää, hämmentää tai tuntua joistakin jopa tunkeilevilta. Seksuaalisuus on kuitenkin paljon enemmän kuin yhdynnät ja muu seksuaalinen toimintamme. Se on kohdusta kuolemaan jatkuva erottamaton osa ihmisyyttä ja ihmisyyden syvintä olemassaoloa. Seksuaalisuuden perustana on biologiamme ja yksilöllinen kehityksemme. Se kehittyy kokonaisvaltaiseksi kokemukseksi itsestämme seksuaalisena yksilönä, joka toteuttaa seksuaalisuuttaan itselleen ominaisella tavalla. Psykoseksuaalisuudessa todentuu ruumiillisuuden lisäksi kasvumme ja kehityksemme sellaiseksi kuin olemme ja sellaiseksi, joksi olemme tulossa. Siinä ruumiillisuuteen yhdistyvät psyykkinen kasvu ja kehitys, sisäistettyjen suhteiden maailma, elämänaikaiset kokemukset ihmissuhteissa, kaikkiin edellä mainittuihin liitetty mielikuva- ja merkitysmaailma sekä mielen tiedostamaton maailma. Seksuaalisuus on intiimiä, yksilöllistä ja yksityistä yksilön näkökulmasta. Samaan aikaan se on intiimiä, yksilöllistä ja vuorovaikutuksellista yksilön suhdemaailmassa. Yksilön seksuaalinen hyvinvointi edellyttää itsekokemusta joka on riittävässä sopusoinnussa oman sukupuoli- ja seksuaali-identieetin kanssa. Se merkitsee yksilön hyvää oloa omana itsenään, suhteessa itseensä. Parisuhteessa seksuaalisen hyvinvoinnin saavuttaminen edellyttää puolisoiden yksilöllisten seksuaalisten maailmojen riittävää jakamista, laajentumista vuorovaikutukseen ja yhteen liittymistä - parin kehitystä suhteelliSeksi. 

Ennen ajattelun ja tietoisuuden kehittymistä ihmisvauvan varhainen kokemusmaailma on kokonaisvaltaista ja ruumiillista. Vauvan kokemukset vuorottelevat itsekseen tai aikuisen sylissä koettavasta tyynestä olosta epämiellyttäviin tuntemuksiin (nälkä, kylmä, väsymys, äidin tuoksusta ja sydämen rytmistä irrallaan olo) ja jälleen raukeamiseen (lämpö, kylläinen vatsa, tutun tuoksuinen syli ja pehmeä kosketus). Näitä tyydytyksen ja tyydyttymättömyyden kokemuksia vauva kokee suhteessa häntä hoivaavaan aikuiseen ja yhdessä hänen kanssaan. Näihin hetkiin liittyy ponnistelua, kurottautumista yhteyteen,  liikettä, rytmiä, läheisyyttä, lämpöä, kosketusta, tuoksuja, makuja ja erilaisia ääniä. Parhaimmillaan aikuinen tunnistaa vauvan tarpeita, tyynnyttää hänet ja antaa hänelle vähitellen rakentuvan luottamuksen hyvään. Näissä kannatelluksi tulemisen kokemuksissa ja tyydytyksen hetkissä lepää pohja seksuaaliselle turvallisuuden tunteelle sekä toisen varaan antautumiselle.

Varhaisissa hoivasuhteissa tulemme konkreettisesti hoivatuiksi. Saamastamme hoivasta sisäistämme huolenpidon lisäksi vanhempiemme suhteessa olon tavat ja suhteen tunneilmaston. Hoiva, jota olemme saaneet, vaikuttaa omien tarpeiden ja halujen tunnistamiseen ja ilmaisemiseen. Sekä puutteellisessa hoivassa kasvaneet, että ylihuolehditut kadottavat kosketuksen omiin tarpeisiinsa ja sisäiseen lupaan ilmaista tarpeitaan ja halujaan. Monin tavoin koskettamista ja toisen koskettamaksi tuloa opetellaan kaikissa rakastavissa suhteissa. Sopivalla tavalla hoivatuilla on parhaat edellytykset luontaisesti arvostaa itseään ja uskaltaa haluta, ilmaista haluaan ja nauttia. Näissä varhaisissa kokemuksissa syntyy luottamus ja kyky vastavuoroisuuteen, itselle ja toiselle hyvän tahtomiseen sekä halu, joka kunnioittaa itseä ja toista.

Suvussa ja perheessä läheisyyteen ja seksuaalisuuteen liittyvä tunnemaailma ja seksuaalisuuteen liittyvät voimauttavat ja haavoittavat kokemukset ovat vaikuttaneet meihin jo paljon ennen kuin olemme tulleet tietoisiksi seksuaalisuudesta itsessämme. Omasta seksuaalisuudesta tietoiseksi tuleminen, sen tutkiminen ja siihen tutustuminen ovat herkkiä vaiheita kehittyvälle lapselle. Siinä kunnioitetuksi tai häpäistyksi tuleminen vaikuttavat oman identiteetin kehittymiseen ja vahvistumiseen sekä seksuaalisuudesta iloitsemisen mahdollisuuteen. Nuoruusiässä seksuaalisuuden herääminen ja halun kohdistuminen toiseen ihmiseen avaavat mahdollisuuden yhteisiin, jaettuihin nautinnon kokemuksiin. Onnekkaita ovat ne, jotka löytävät turvallisia ja kunnioittavia suhteita, joissa tulevat myös seksuaalisesti arvostetuksi. Näissä kokemuksissa kasvaa rohkeus ja ilo seksuaalisuudesta nauttimiselle.

Alkavissa parisuhteissa intiimiys ja läheisyys on useimmiten vahvasti läsnä. Tuoreissa suhteissa kosketellaan paljon, suudellaan usein ja halutaan viettää paljon aikaa yhdessä. Tämä kaikki ylläpitää myös seksuaalista halua ja virettä. Sekä puolisoiden sisäisessä maailmassa, että ulkoisessa elämän todellisuudessa tapahtuvat muutokset heijastuvat seksuaalisuuteen sekä heidän yksilöllisessä elämässään, että parisuhteessaan. Näitä muutoksia tapahtuu elämän kulun myötä kehityksellisissä ja traumaattisissa kriiseissä, jotka liittyvät omaan sisäisen kasvuun ja kehitykseen, ikääntymiseen, terveyteen, ihmissuhteisiin, työelämään ja taloudelliseen asemaan. Parisuhteessa puolisoiden kyky sietää ja sisällyttää omaa ja toisen ahdistusta, toisen ahdistuksen itsessä herättämiä tunteita sekä kyky tukea toisiaan heijastuvat vääjäämättä myös parisuhteen seksuaalisuuteen. 

Psykoseksuaalisuus määrittelee seksuaalisuuden mielen ja ruumiin seksuaalisuudeksi, joka näyttäytyy tavoissamme toteuttaa omaa seksuaalisuuttamme ja mahdollisuuksissamme nauttia siitä itseksemme ja suhteissamme. Se sisällyttää yksilön ja parin seksuaalisuuteen heidän koko elämänsä aikaiset kokemukset, tapahtumat ja tarinat, sekä ulkoisen ja sisäisen maailman todellisuuden. Kirjoituksen kuvan seinän kaltaisesti psykoseksuaalisuudessamme voidaan nähdä ruumiillisuuden, mielen ja suhteiden tiedostamattoman dynamiikan muovaama perusta, jonka päälle rakentuu kokonaisuus monista erilaisista pinnoista ja materiaaleista - aistimuksista, tuntemuksista, tunteista, tapahtumista, kokemuksista, ajatuksista ja mielikuvista. Kuten maanjäristykset tai sodat vaurioittavat rakennuksia, tuhoavat suhteet, kokemukset ja tapahtumat vaikuttavat meihin. Osa niistä rakentaa, osa rikkoo meitä. Koristeet ja kuviot, mutta myös halkeamat, rappeumat ja lohkeamat näkyvät meissä. Jotkut antavat jälkien näkyä. Toiset yrittävät peittää niitä liialla rappauksella, toiset yrittävät peittää tai peittävät sellaista, jota ei tarvitsisikaan peittää. Joku opettelee entisöimään tai hakeutuu ammattilaisen luo, jonka kanssa vaurioita arvioidaan ja korjataan yhdessä.  Onneksi aina on mahdollista entisöidä, korjata tai uudelleenrakentaa. Rakastavissa suhteissa rosoiseenkin pintaan voi syntyä kauniita kuvioita, tai peitetyn alta voi paljastua jotakin piilossa olevaa kaunista. 

Toivotan kaikki mielen, ruumiin ja suhteiden seksuaalisuuden yhteen kietoutumisesta ja toisiinsa vaikuttamisesta sekä niiden haasteiden ja ongelmien hoidosta kiinnostuneet lämpimästi tervetulleiksi SuhteelliSeksi -blogin lukijakuntaan! Tämän blogin tavoitteina on avata psykoseksuaalisuuden moniuloitteista, moniaistillista, tietoista ja tiedostamatonta maailmaa ja dynamiikkaa, lieventää seksuaalisuuteen liittyvää häpeää, antaa sanoja seksuaalisuuden iloista, haasteista ja ongelmista sekä niiden hoidosta puhumiselle sekä ennen kaikkea herätellä keskustelua seksuaalisuudesta, jonka keskiössä ovat yksillöllisyys, suhteet, rohkeus, kiinnostus, ilo, nautinto, hyvä mieli, kunnioitus ja rakkaus. 

Sanna Aavaluoma